Jadetanssi - osa 132

Edessämme seisoo tuiman näköinen sotilas, joka on valmis mihin tahansa taisteluun. Katseeni käy kiireestä kantapäähän. Jos tuollainen masiina tulisi minua vastaa yöllisellä kadulla, lähtisin varmasti karkuun ja ehdottomasti vastakkaiseen suuntaa. Soturi on pelottavan näköinen ja niin sen varmaan täytyy ollakin. Gorba pysähtyy selittämään seuraavia vaiheita.

- Meillä ei ole paljon aikaa. Hälk Folsan joukkoineen seisoo tuon turvaoven takana, mutta on vain ajan kysymys, milloin se roskasakki tulee tuosta läpi. Tämä hopliittihaarniska on todellakin kaksoissodan aikainen varuste, joka on aikoinaan kuulunut mahtavalle prelaatti Börme Väljalle, mutta nyt minulla ei ole aikaa kertoa haarniskan historiaa. Olette vaarassa, jos Hälk Folsan saa teidät kynsiinsä…

Keskuskaiuttimen ääni keskeyttää Gorban.

- Gorba! Saat kymmenen sekuntia aikaa antautua! Sitten tulemme sinne halusit sitä tai et!

Hälk Folsanin ääni alkaa laskea kymmenestä alaspäin. Käteni hikoilevat ja olen hermostunut. Jotenkin kuitenkin luotan vanhaan mieheen ja mahdollisuuksiimme selviytyä tästä kiipelistä, mikä hieman rauhoittaa neuroottista olotilaani. Gorba jatkaa suunnitelmansa selostamista. Samalla vasemman olkapään yläpuolella olevasta putkesta putkahtaa ulos pieni valkoinen kuula. Hovertti jää leijumaan keskelle ryhmäämme.

- Seuratkaa tätä hoverttia. Se opastaa teidät ulos pilvilinnasta. Hovertti näyttää teille reitin jätekammioon, josta johtaa luukku ulkoilmaan. Pukekaa levitaatioasut yllenne ennen kuin poistutte kammiosta ja kiirehtikää leijuen takaisin kulkuvälineeseenne. Minä pidättelen sillä välin Hälk Folsania ja hänen rosvojoukkoaan.

Katsomme epäuskoisina vanhaa miestä oudossa haarniskassaan. Noinkohan 174-vuotias kykenee vastustamaan voittamattomana pidettyä mystikkoa Hälk Folsania. Kuulen kaiuttimesta viimeisen numeron.

- … Yksi! …Antaudu, Gorba!

Raskasrakenteinen vanha sotilaamme astuu hämmästyttävän ketterästi kohti turvaovea ja kääntyy vielä kerran puoleemme.

- Teidän on nyt mentävä! Saatte hyvän etumatkan, sillä turvaoven läpäiseminen vie paljon aikaa. Älkää olko minusta huolissanne. Pystyn kyllä puolustautumaan… ja onhan minulla hoverttini… tai oikeastaan minulla on niitä satamäärin.

Gorba käännähtää sivuttain ja osoittaa haarniskan selkäosassa olevaa säiliötä. Mies selittää sen olevan täynnä punahehkuisia hovertteja valmiissa tappomoodissa.

Jadetanssi - osa 131

Oven lukko naksahtaa Gorban hipelöidessä rannekettaan. Raskaan näköinen metallinen uksi antaa myöden, kun ukko työntää sitä. Hyppäämme kaikki korkean kynnyksen yli miekkosen perässä suurehkoon yksiön näköiseen huoneeseen. Miinan katse kiertää nopeasti ympäri huonetta, ja hän kysyy hiljaisella äänellä.

- Täälläkö sinä asut, Gorba?

Vanhus ei kuuntele. Hän on kiiruhtanut sivuseinällä olevan ison kaapin luokse. Samalla keskuskaiuttimesta kuuluu pahaenteinen ääni.

- Gorba! Tiedän, että olet siellä kutsumattomien vieraidesi kanssa.

Rexin kasvoille ilmestyy huolestunut katse.

- Tuo on Hälk Folsanin ääni!

Ääni kaiuttimessa jatkaa ahdistelua.

- Luovuta varkaat minulle, ja jätän sinut rauhaan!

Gorba ei edelleenkään kuuntele vaan on keskittynyt kummallisen laitteen kanssa hääräämiseen. Kauko katselee touhua kysyvän näköisenä.

- Gorba, mitä teet?

Hikikarpalot ovat alkaneet valua ukon ohimoilta. Mies on selvästi huolestunut ja ahkeroi paraikaa… siis jonkinlaisen… asun… kanssa. Vanhus nostaa hetkeksi katseensa ja selittää.

- Puen ylleni tämän hopliittihaarniskan.

Katselemme hämmästyneinä, miten papparainen sulkeutuu ihmeellisen haarniskan suojiin. Koko keho on hopliittimateriaalista valmistetun verhouksen ympäröimä. Ainoastaan kasvot ovat enää paljaana, mutta ketterästi Gorba nostaa niiden suojaksi läpikatseltavan silmikkosuojuksen. Kymmenet ellei sadat pienet moottorit päästävät vaimeita äännähdyksiä ja inahduksia, kun raskasrakenteinen soturi nostelee sulavasti käsivarsiaan ja jalkojaan todetakseen haarniska-asunsa toimivuuden. Gorban silmissä on selvästi hätääntyneen katse. Ilmaan kajahtaa äkäinen käsky.

- Kauko! Horvettini!

Ukko nostaa anelevan kätensä, ja kuin käskystä Kauko ojentaa hovertin ja ohjauslasit Gorballe, joka nopeasti ohjelmoi sen äänikomennoillaan takaisin käskytettäväkseen. Pieni kuula leijuu jo valmiiksi punahehkuisena oikean olkapään yläpuolella olevan putken suusta sisään. Rex on seurannut toimitusta yhtä hämmästyneenä kuin me muutkin.

- Gorba, haarniskasi näyttää kuluneelta. Älä vain sano, että tuo hökötys on kaksoissodan aikaisia varusteita.

Pitkästä aikaa miekkosen kasvoille maalautuu ilahtuneempi ilme. Mieshän suorastaan hymyilee kysymykselle.

Jyrkin levy

Vannoutuneet sanaristikoiden ratkojat ovat varmasti törmänneet jossakin vaiheessa Erkki Vuokilan nimeen. Erkki Vuokila on ehkä Suomen tunnetuin ristikoiden laatija, jonka kynästä on vuosikymmenten saatossa syntynyt lukematon määrä ristisanatehtäviä meidän intohimoisten ristikonratkojien ajanvietteeksi. Monipuolinen sanan säilän haltija on kunnostautunut myös musiikin saralla, sillä Vuokila on kaiken hyvän lisäksi myös säveltäjä, ja sana kun on hallussa, niin myös oiva laulujen sanoittaja. Sain vastikään käsiini Erkki Vuokilan toukokuussa ilmestyneen CD-levyn, jossa solistina on monipuolinen trubaduuri Jyrki Härkönen. Letkeää kantrimusiikkia ja balladeja sisältävä albumi on nimeltään Jyrkkä… Jyrkempi… Jyrkin levy osuvasti solistinsa mukaan.

Jyrkkä… Jyrkempi… Jyrkin levy

Monet albumin kappaleet ovat mukaansatempaavia ja rytmijalkaa nostattavia. Rauhalliset balladit ja niiden puhuttelevat sanoitukset puolestaan pysäyttävät kuuntelemaan niin itse musiikkia kuin sanojakin. Äänitteellä on neljätoista mukavan huoletonta kappaletta sekä yksi bonusraita vaikkapa tunnelmallisen illan taustamusiikiksi. Kaikki laulut on säveltänyt sekä sanoittanut ristikkomestari Erkki Vuokila ja sovittanut kitaristi Peter Engberg. Taustasäestyksestä vastaa ammattimainen yhtye, jossa Janne Rajala soittaa bassoa, Risto Niinikoski rumpuja ja Mikko Mäkinen kosketinsoitinta. Levyn voi ostaa hyvin varustetuista musiikkikaupoista ja sen voi kuunnella myös Spotifyn suoratoistona. Jyrkin levy on erinomainen esimerkki korkeatasoisesta suomalaisesta musiikista, jota kuuntelee mielellään yhä uudelleen ja uudelleen.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä