Jadetanssi - osa 178

Äkkilähtö

Havahdun kesken sikeiden ja makeiden unieni etäältä kantautuvaan sireenin ääneen. Jotakin on tapahtumassa, sillä sireeni ulvoo selvästi varoitusääntä. En ehdi muuta kuin silmäni avata, kun professori Borloff nostaa sukkulan oven ylös ja vaikuttaa hengästyneeltä.

- Herätkää ystävät! Hälytyslaitteet ovat havainneet liikettä yläpuolellamme saarella.

Hieraisen nopeasti silmiäni ja nousen vaivautuneena ylös. Olisin nimittäin halunnut jatkaa vielä uniani, vaikka olenkin tainnut nukkua jo aivan tarpeeksi, jos kelloani on uskominen. Seikkailun monet vaiheet ovat synnyttäneet hyvät unenlahjat. Pukeudumme kiireesti ja riennämme proffan perässä yläkertaan. Sireenin korviahuumaava ääni on lakannut, mutta punainen hälytysvalo seinällä palaa edelleen. Seisomme proffan selän takana ja tähyilemme monitorin kuvaa. Näytöllä on näkymä saarelta. Kuvat vaihtuvat nopeassa tahdissa, kun Borloff painelee nappuloita. Rexin otsa on rypistynyt, mikä on merkki huolestumisesta.

- Professori, oletko havainnut saarella jotain?

Borloff kääntyy tuolillaan ja luo katseensa meihin.

- Tunnistimet saarella havaitsevat liikkeen. Nämä kamerat on sijoitettu lehvästön suojiin, mutta toistaiseksi en ole löytänyt hälytyksen aiheuttajaa.

Kauko huomauttaa kameroiden kuvakulmasta.

- Kamerat kuvaavat suoraan eteenpäin. Entä jos hälytyksen aiheuttaja on niiden yläpuolella?

Professori oivaltaa hyvän huomion ja mitään sanomatta kääntyy takaisin kontrollipöytänsä päälle. Ohutta vipua kääntämällä kameran kuva nousee kohti taivasta ja pysähtyy. Nojaudumme kaikki eteenpäin, ja professori tarkentaa kuvaa.

- Siinä! Olit oikeassa. Kutsumaton vieras lymyää lentolaitteessaan puiden latvusten yläpuolella.

Oto tarkkailee tapahtumia siinä missä me muutkin.

- Se aivan kuin etsii jotain.

Borloff kääntyy jälleen tuolillaan.

- Oletteko täysin varmoja, ettei teitä seurattu tänne viidakkoon?

Mestari Bomfel puolustautuu.

- Kyllä… mutta se apina!

Sitten muistamme apinan eiliseltä. Pieni eläimeltä näyttänyt otus oli ilmestynyt helipumpperimme eteen.

Jadetanssi - osa 177

Kauko ja me muut myönnämme Rexin havainnon oikeaksi.

- Ja eteen mahtuu vielä kaksi henkilöä ohjastamaan tätä sukkulaa.

Jatkamme tutkimusmatkaamme kellarikerroksen valvomossa. Pitkä kaareva pöytä on täynnä vanhanaikaisia tietokonenäyttöjä ja monenmoisia sormioita. Ohjauspöydän edessä on pieniä sohvaistuimia tasaisin välein. Istuimet ovat kiinteästi lattialla ja kullekin sohvalle mahtuu istumaan näköjää kaksi henkilöä kerrallaan. Tarkemmin kun tutkailen työpistettä, huomaan, että ohjauspöydän ja divaanin väliinhän täytyy itse asiassa oikein sovittautua eikä sinne mahdu kovin vanttera henkilö lainkaan työskentelemään. Näyttää epämukavalta. Huomaan, että keskellä lattiaa on laskujeni mukaan yhdeksän korkeaselkäistä nahkatuolia eli jälleen sopiva määrä hallitukselle. Tuolit katsovat takaseinän suuren näyttötaulun suuntaan ja jokaisen tuolin käsinojissa on nappuloita ja nippeleitä. Proffa hämmästelee yhä löytämäämme kellarikerrosta.

- Mietin, mihin tätä valvomoa on tarkoitus käyttää. Mitähän täältä valvotaan?

Professorin kysymys jää vaille vastausta. Kohottelemme kukin vain olkapäitämme ja katselemme toisiamme. En tiedä, paljonko kello on ja miten pitkään olemme täällä maan uumenissa jo olleet, mutta vatsani sanoo, että kohta olisi ruoka-aika. Kuiskaan varovasti Miinalle, että voisimme mennä yläkertaan valmistamaan päivällistä. Miina pitää ajatuksesta ja keskeyttää tutkimustyömme.

- Hyvä ajatus! Ystävät, mitäpä jos me menisimme välillä syömään?

Kapuamme takaisin generaattorihallin kautta niin sanotusti yläkertaan. Asetumme asuntolaosaston keittiötilaan ruokailemaan. Siinä syödessämme mietimme samalla, miten vietämme yön. Tutkimusasemalla ei ole kuin yksi sänky ja sekin on professorin käytössä. Helipumpperimme makaa parhaillaan järven pohjassa. Siellä meille olisi mukavat makuutilat, mutta siirtyminen ajoneuvoomme vaatisi sen nostamista ensin pintaan, mistä puolestaan seuraisi mahdollinen paljastumisemme. Proffa on edelleen sitä mieltä, että meitä on seurattu ja meidän on siksi oltava äärimmäisen varovaisia. Rauhoittelemme professoria lupaamalla jatkaa matkaamme pikimmiten. Olemmehan saaneet monet vialliset laitteet taas kuntoon, joten voimme jättää tutkijan omiin oloihinsa. Rex ehdottaa, että nukumme löytämässämme sukkulassa. Sen istuimet kallistuvat makuuasentoon ja ovat muutenkin miellyttävät, ja näin sitten teemmekin. Ahtaudumme makuulle sukkulan pehmeille istuimille. Nukahdan värikkään päivän jälkeen välittömästi.

Jadetanssi - osa 176

Sitten professori huomaa ovessa koristeellisen sinetin.

- Katsokaa! Ovessa on valtion vaakuna!

Rex tutkii kuvaa tarkemmin.

- Onkohan tämä kuljetin jonkin sortin pelastautumisväline?

Kauko jatkaa ajatusta.

- Minusta alkaa tuntua, että tämä kellarikerros on hallituksen hätätilaohjaamo ja tuo kulkuneuvo on pakoalus.

Nyökkäilemme kaikki ja yhdymme miesten tulkintaan. Proffakin on tainnut keksiä jotain.

- Nyt alan ymmärtää, miksi lattialuukku ei avaudu koneellisesti ja miksi vinssi on käsikäyttöinen. Miettikääpä. Jos aseman sähköntuotanto jostakin syystä lakkaa, pitää täältä päästä pois ilman sähkökäyttöisiä välineitä. Luulenpa, että kaikki täällä kolmannessa kellarikerroksessa toimii pitkälti ilman tutkimusaseman sähkölaitosta.

Miina huikkaa meidät seinän vierelle ja osoittaa sormellaan.

- Eikö tämä olekin erikoinen ovi?

Seinässä on pyöreä ovi, joka muistuttaa antiikkisen kameran suljinta. Reportterina olen aikoinaan tutustunut vanhoihin toimittajan työvälineisiin ja siinä sivussa myös entisaikojen valokuvausvälineisiin. Oviaukko on suunnilleen edessä olevan ajoneuvon kokoinen, joten ei ole epäilystäkään, etteikö kulkuväline jossakin vaiheessa kulje tuosta aukosta jonnekin. Olemme tulleet ihmeelliseen ja salaisuuksia täynnä olevaan laitokseen. Monet asiat täällä herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Kauko sormeilee sukkulan ovea ja saa sen avautumaan.

- Hei! Sain tämän kulkupelin oven auki!

Kauko nostaa oven ylös. Rex tekee samoin ajokin toisella puolella. Työnnämme nenämme sisään ajoneuvoon. Tilavassa menopelissä on neljä istuinriviä. Nopeasti kun laskeskelen, niin edessä on paikat kahdelle ja takana on istuimet kolmelle matkustajalle kullakin rivillä. Kaikkiaan sukkulaan näyttäisi mahtuvan yhteensä yksitoista matkustajaa. Kojelauta on pelkistetty. Yksinkertaisuudesta voisi päätellä, että tämä kulkuväline ohjautuu automaattisesti. Oto on jo noussut sisälle ja kokeilee istuinta. Rohkaistumme ja istuudumme muutkin pehmeille istuimille ja toteamme ne miellyttäviksi pitkällekin matkalle. Professori on edelleen innoissaan kuin pikkupoika ja tutkii etuistuimella sammuksissa olevaa ohjauspaneelia. Rex huomauttaa meille ajokin erikoisuudesta.

- Oletteko panneet merkille, että tänne taakse mahtuu yhdeksän henkilöä eli juuri yhtä monta kuin valtiomme hallituksessa on prokuraattoreita.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä