Jadetanssi - osa 105

Apulentokone on kiinnittynyt pilvilinnan ruumaan ja kiskoo helipumpperiamme viimeiset metrit samaan lastitilaan. Katselen alakameran välittämää kuvaa, kun lastiluukut allamme sulkeutuvat. Tunnen, miten aluksemme notkahtaa hieman alaspäin laskeutuen ruuman lattialle. Ulkoa kuuluu vaimeita kumahduksia, kun magneettivedin irtautuu katostamme ja aluksemme ottaa kiinni metalliseen lattiaan. Keskusradiomme vingahtaa ja pian kaiuttimista kuuluu naisen ääni.

- Hyvää iltapäivää, arvon vieraani!

Päämme kääntyvät jälleen toisiimme ja hämmästymme jälleen. Kauko ehättää ensimmäisenä toteamaan tunnistamansa puhujan.

- Tuohan on Fatima, Fatima Peso!

Rex vie kätensä kasvoilleen ja pyyhkii sitä kuvaannollisesti osoittaen harmistustansa.

- Tämä tästä nyt vielä puuttui! Olemme taas satimessa.

Fatiman ääni jatkaa.

- Tervetuloa pilvilinnaani. Pyydän, ettette tuhoa taivaspaikkaani samoin kuin tärvelitte maanalaisen valtakuntani.

Fatiman ääni katkeaa hetkeksi, mutta jatkaa pian omahyväisellä nuotilla.

- Luulitteko pääsevänne helpolla? Saattajani tulevat noutamaan teidät eteeni. Vastarinta täällä pilvien yläpuolella on turhaa, kuten varmasti ymmärrätte.

Kaiuttimista kuuluu lyhyt napsahdus merkiksi yhteydenpidon päättymisestä. Jäämme odottamaan Fatiman saattajia, sillä emme voi juuri nyt muutakaan tehdä. Ei aikaakaan kun sivuovi avautuu ja kaksi jo tutuiksi hahmoiksi tullutta kookasta saattajaa pysähtyy ohjaamon ovensuuhun. Kädessä olevat metallinkiiltoiset sauvat kolahtavat lattiaan täsmälleen samanaikaisesti. Ele panee minut miettimään, josko nämä köriläät ovatkin koneita. Oikeat ihmiset eivät ilman pitkää ja vaativaa harjoitusta osaa toimia näin synkronoidusti. Järkäleiden kasvot on peitetty hupuilla, joten en pysty sanomaan, ovatko nämä robotteja vai ihmisiä. Niiden äänestäkään en voi päätellä mitään, sillä yhdestä käskyttävästä sanasta ei vielä selviä, onko kyseessä mekaaninen ääni. Kuulemmekin lyhyen käskyn, jota on paras totella.

- Seuratkaa!

Asetumme automaattisesti jonoon. Rex kulkee edellämme ja mestari Bomfel surisee metallikotelossaan viimeisenä. Kävelemme hissiin ja muutaman käytävän ja käännöksen jälkeen saavumme valtavaan saliin, jonka seinät ovat yhtä ikkunalasipintaa.

Jadetanssi - osa 104

Unelmien pilvilinna

Valpastumme, kun ohjaustaulun varoitusääni alkaa soida. Miina hämmentyy ja toteaa piipityksen keskellä hätääntyneellä äänellä.

- Jotain on tekeillä!

Bomfel pysäyttää varmuuden vuoksi suihkusuuttimen, ja helipumpperi jää paikoilleen. Annamme aluksen laskeutua hitaasti joen pohjaan. Samassa yläpuoleltamme kuuluu metallinen kolahdus. Ajotietokoneemme antaa salamannopeasti tilanneselvityksen teknisellä äänellä.

- Aluksen katossa on havaittu magneettinen häiriö.

Vilkaisemme toisiamme, mutta emme ehdi reagoida, kun helipumpperi alkaa kohota. Nousu kiihtyy ja nousemme vedenpinnan yläpuolelle. Katsomme ikkunoista, miten aluksemme nousee ensin puiden latvusten korkeudelle ja siitä yhä ylemmäs. Mestari Bomfel on kytkenyt kattokameran, ja yritämme hahmottaa yläpuolellamme olevaa "magneettista häiriötä". Bomfel kääntyy meidän suuntaan.

- Luulen, että jokin lentoalus on ottanut meidät magneettiseen otteeseensa ja vetää parhaillaan yläilmoihin. Katsokaa tuota metallivaijerien kimppua!

Jokin magneetti on kiinnittynyt aluksemme kattoon ja hilaa kulkuvälinettämme voimalla pilvien korkeudelle. Sivuikkunoista näemme, miten valkoiset pilvenhattarat jäävät alapuolellemme. Nousuvauhtimme hidastuu. Kattokameran ottamaan kuvaan ilmestyy valtava ilmassa leijuva laitos. Kuva tummuu, kun telakoidumme jättiläismäisen rakennelman sisuksiin. Bomfel on saanut kaappaajistamme jotain selville.

- Tuo suunnaton rakennelma on niin sanottu pilvilinna. En tiennyt, että niitä on enää olemassa, mutta näköjään ainakin tämä yksilö on yhä käytössä.

Rex katsahtaa Bomfelia ja esittää aiheellisen kysymyksen.

- Pilvilinna? Mikä se on?

Ajotietokone on kuullut kysymyksen ja antaa lyhyen luennon ennen kuin mestari ehtii puhumaan. Terävä sukupuoleton kone on äänessä.

- Pilvilinna… metallinen taivastukikohta… kaksoissodan aikainen taivaalla leijuva pienoiskaupunki… lentoalusten taivassatama…

Bomfel katkaisee sähköäänen selostuksen ja jatkaa.

- Niin, pilvilinnat olivat taivaalle sijoitettuja lentotukialuksia kaksoissodan aikana. Kuten kuulitte, ne olivat oikeastaan pieniä kaupunkeja vähän samaan tapaan kuin se kaupunkimainen merialus, jolta pakenimme jokin aikaa sitten.

Jadetanssi - osa 103

Emme ehdi pitkään kummastella kasinon menoa, kun kuulemme etäältä tutun sähköisen äänen.

- Ystävät! Siellähän te olette!

Mestari Bomfel rullaa luoksemme. Hän on ollut kasinossa aivan kuten epäilimmekin ja kertoo meille havainnoistaan.

- Tämä on tavallinen peliluola. Ette varmaankaan tiedä sellaisesta mitään, koska laillisessa maailmassa nämä ovat kiellettyjä eikä niitä ole nähty maan päällä enää vuosisatoihin.

Miina on utelias kuulemaan lisää ihan kuten me muutkin. Bomfel pitää meille lyhyen luennon uhkapelaamisesta. Ymmärrämme sen perusteella, että lyhyessä ajassa voi menettää koko omaisuutensa tai sitten tienata sievoisen summan. Meitä ei pelaaminen kiinnosta, joten päätämme siirtyä helipumpperiimme ja jatkaa matkaamme. Mukanamme on arvokas jadepatsas, joka pitää viedä takaisin omistajalleen Blandannaniin. Nousemme hissillä ylemmälle kannelle ja hyvästelemme tylyn kassaneidin, joka tuskin edes vilkaisee meitä lähtiessämme.

Istumme jälleen helipumpperin ohjaamossa ja liikumme edelleen hitaasti joen pohjaa pitkin kohti Länsimerta. Virtausta ei juurikaan ole, joten käytämme lähes äänetöntä suihkusuutinta matkantekoon. Rex on huolissaan.

- Minua epäilyttää tämä hiljaisuus. Minulla on outo tunne, että emme ole vielä turvallisilla vesillä. Matkamme edistyy liian rauhallisesti.

Kauko yrittää huojentaa ystävämme huolta.

- Ole huoleti. Kukaan ei tiedä, että liikumme täällä veden alla. Mikä meitä uhkaisi?

Tuon kuultuaan Bomfel liikahtaa meitä kohti.

- Eh, tuota, en ole varma, kenen kanssa keskustelin pelikasinolla, mutta taisin lipsauttaa jotain matkastamme eräälle tuntemattomalle telebotille.

Käännymme kaikki kohti mestaria ja kasvoillemme ilmestyy yllättynyt ja ehkä hieman pelästynytkin ilme. Kajautamme yhteen ääneen.

- Mestari Bomfel!

Rex astuu askeleen eteenpäin mestarin eteen.

- Mitä olet tehnyt? Kerroitko jotain jadepatsaasta tai matkastamme?

Bomfel perääntyy kymmenen senttiä kuin pelästyen Rexin hyökkäävää lähestymistä.

- Niin taisin tehdä. Pyydän anteeksi, jos paljastin jotain sopimatonta.

Rex jatkaa mestarin ripittämistä.

- Meidät on paljastettu! Enää ei ole kuin ajan kysymys, kun kimpussamme ovat arvokkaan lastimme jahtaajat.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä