Jadetanssi - osa 262

Ei aivan lemmenlaivaristeily

En erota enää terää pyörimiseltä. Meteli nousee niin, että korvia huumaa. Kuulosuojaimet tulivat todella tarpeeseen. Porakoneen teline nousee ylös ja ulottautuu luukusta kohteeseensa. Samalla alkaa metallinen kirs-kunta, kun terä jauhaa rosvokoplan aluksen pohjaan reikää. Mestarin salainen ase on tosiaan tehokas, sillä reikä on jo valmis, enkä ehtinyt tässä edes kissaa sanoa. Pora laskeutuu nopeasti alas. Sen terä hehkuu oranssin värisenä kitkan synnyttämästä kuumuudesta. Lavetti kierähtää muutaman asteen ja luukun alapuolelle asettuu laukaisulaite. Jälleen luu-kusta nousee kone, joka tällä kertaa vie demolointilaukaisimen ulos. Mestari ohjailee toimitusta ja lähettää destruktiopanoksen matkaan. Kat-selen silmät ymmyrkäisinä kaikkea tätä toimitusta ja miten nopeasti kaikki käy. Laukaisimen pullautettua panoksensa se laskeutuu takaisin asehuoneeseen. Kattoluukuksi muuttunut lattialuukku kolahtaa kiinni. Mestari antaa meille seuraavat ohjeet.

- Panos laukeaa muutaman sekunnin kuluttua. Palatkaamme ohjaamoon, sillä kun panos on tehnyt tuhonsa, pyristelemme irti roistojen otteesta ja käännän sitten aluksen.

Kiiruhdamme tikkaita alas ohjaamoon. Ulkoa kuuluu melkoinen jysäys ja kulkupelimme tärähtää uhkaavasti. Olemme pudonneet maahan, mut-ta onneksi vain lyhyen matkan. Istumme aloillamme levitaatiopuvut yhä yllä, kun mestari Bomfel alkaa kääntää alusta. Seuraan droonin välittä-mää kuvaa ulkopuolelta. Yllämme on savuava lentoalus, jonka pihtimäi-set otteet ovat irronneet. Nousemme ilmaan. Alus kääntyy satakahdek-sankymmentä astetta karistaen samalla vihollislentoaluksen kimpustaan. Huokaisen helpotuksesta. Näen taas kaiken normaalissa asennossa. He-lipumpperi kiihdyttää vauhtiaan, ja ampaisemme pakoon, minkä mootto-reista saamme irti. Drooni telakoituu asemaansa. Varmistamme monito-reistamme, ettei meitä enää seurata, mutta kaikki näyttää rauhalliselta. Taisimme vihdoin päästä eroon Jerta Paasuksesta ja hänen siivoojajou-kostaan. Rexin on huojentunut, mutta muistuttaa jälleen tosiasioista.

- Pääsimme ehkä eroon noista maantierosvoista, mutta edessämme on vielä pitkä matka ennen kuin olemme takaisin kotikaupungissamme Blandannanissa. Mitä tahansa voi ilmestyä matkallamme.

Kauko on samaa mieltä.

- Siinä olet oikeassa. Tämä seikkailu on tuskin vielä päättynyt.

Minä sen sijaan alla olla täynnä tätä seikkailua. Toivon jo, että pääsemme kotiin ilman suurempia vastoinkäymisiä.

Jadetanssi - osa 261

Helipumpperin sisällä on vaikeaa suunnistaa, kun kaikki on väärinpäin. Kapuamme rahtitilaan seinään kiinnitettyjä tikkaita pitkin. Irtonaiset tavarat ovat lennelleet sinne tänne, mutta suurin osa niistä on pysynyt hyvin paikoillaan, sillä säilytystilat on suunniteltu vauhdikasta menoa silmällä pitäen. Rahtitilan peräseinällä on ovi, jota en ole kertaakaan vielä nähnyt avattavan. Tilanne vaikuttaa jännittävältä. Oven takana on pieni huone, jonka keskellä on omituinen laite, joka ulkomuotonsa perusteella näyttäisi olevan jonkinlainen pora tai kaira. Rex ehättää ensimmäisenä kummastelemaan ääneen moista laitetta.

- Mestari, mikä tämä kone on?

Annetaanpa mestarin itse selittää.

- Katsokaapa, tämä laite on jääkaira.

Kauko hämmästyy.

- Jääkaira? Mitä sillä tehdään?

Mestari kääntyilee ikään kuin kohdistaisi katseensa kysyjään. En koskaan tiedä, missä asennossa tuon kyborgin ajatukset ja kamerat ovat, kun ulkoapäin ei pysty päättelemään niiden asentoja.

- Tavallisesti jääkairaa käytetään poraamaan jäähän reikä, jolloin päästään käsiksi jään alla olevaan veteen. Voidaanpa syntynyttä avantoa käyttää muuhunkin tarkoitukseen, kuten pakoreitin puhkaisuun.

Oto haluaa muiden tavoin tietää mestarin suunnitelmista.

- Mitä aiot nyt tehdä jääkairalla? Eihän täällä vuoristossa ole jäätä lähimaillakaan.

Taas peltilaatikko kääntyy osoittaakseen vastauksen Otolle.

- Terä on erittäin vahva ja sillä saa reiän aikaiseksi vaikka teräkseen. Avaan kohta lattialuukuun… tai siis kattoluukun ja kairaan aukon roistojen lentoalukseen. Sitten ujutan räjähteen aluksen sisään ja tuhoan destruktiopanoksella. Kaikki käy hyvin nopeasti, sillä tämä on tehokas pora, ja minulla on tässä panos valmiina.

Kuulostaa hurjalta suunnitelmalta. Miina hieman epäröi.

- Syntyykö räjähdyksen seurauksena uhreja?

Mestarilla on heti vastaus valmiina.

- Ei suinkaan! Destruktiopanos hajottaa vain elotonta materiaa. Oletteko valmiit?

Nyökkäilemme sanattomina. Odotamme kaikki suurta show-esitystä, mutta oikeasti tässä on tosi kyseessä. Mestari kehottaa meitä ottamaan kuulosuojaimet kaapista. Lattia- tai siis kattoluukku avautuu. Pora vingahtaa käyntiin ja alkaa pyöriä silmitöntä vauhtia.

Jadetanssi - osa 260

Odotamme jännittyneinä, miten tahmapanos vaikuttaa. Olemme ällikällä lyötyjä. Tahmainen aineemme kovettuu ja hilseilee pois. Mestari yrittää selittää tapahtumaa.

- Hmm… Heillä täytyy olla jokin kuumentava pinta, joka jähmettää tahma-aineemme.

Juuri kun olemme ihmettelemässä hyökkäyksemme epäonnistumista, helipumpperimme alkaa kääntyä jyrkästi vasemmalle. Turvavaljaat laskeutuvat automaattisesti yllemme. Mestari kiinnittyy lattiaan magneettisesti. Aluksemme kääntyy yhä vain enemmän, kunnes olemme täysin ylösalaisin. Miina haukkoo henkeään.

- Mestari, mitä tämä tarkoittaa?

Roikumme päät alaspäin turvavaljaidemme varassa. Aluksemme on käännetty ympäri, eikä meillä ole aavistustakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mestari yrittää parhaansa mukaan ymmärtää tapahtunutta.

- En osaa sanoa! Vihollisella on jokin metku mielessään.

Rex aavistaa jotain.

- Näin emme ainakaan pääse ajamalla pakoon, kun renkaamme sojottavat kohti taivasta!

Onneksi vihreä ionikupu tukee pehmeästi, sillä tässä asennossa olisi muuten tukalaa olla. Mestari kehottaa meitä laskeutumaan istuiminemme aluksen sisäkatolle. Irrotan tuolini katoksi muuttuneesta lattiasta ja annan tekniikan leijuttaa istuimen alas. Ionikupu häviää ja turvavaljaat vapauttavat minut tuolistani. Seisomme nyt katolla ja katselemme peilikuvaksi kääntynyttä ohjaamoa. Mestari antaa lisää ohjeita.

- Pukekaa levitaatioasut yllenne siltä varalta, että alus kääntyy takaisin oikeaan asentoon.

Ahtaudumme leijunta-asuihin ja palaamme ohjaamoon. Olemme pysähdyksissä ja yritämme selvittää ikkunasta, mitä on tekeillä. Droonimme kiertelee yhä ympäristössä ja kuvaa ahdinkoamme. Vihollisalus pitää meitä edelleen otteessaan, emmekä pääse nyt pakoon. Kauko tiedustelee seuraavia siirtojamme.

- Mestari, mitä nyt teemme?

Mestarilla lienee vielä ässä hihassaan, joskin puhe hänen hihoistaan on lähinnä sarkasmia.

- Tulkaa! Menemme alas rahtitilaan… tai oikeastaan nyt siis ylös, heh!

Oho! Mestari heitti vitsin! Enpä ole ennen kuullut tuon peltikuution vitsailevan. Myös mestarin naurahdukset ovat äärimmäisen harvinaisia ja yllättävät joka kerta, kun kuulen sellaisia.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä