Jadetanssi - osa 212

Isäntämme pyynnöstä esittäydymme kukin vuorollamme. Kun muodollisuudet ovat ohitse, ilmestyy eteemme herkulliset alkupalat. Ne tarjoillaan vanhaan tapaan eli tarjoilijat, jotka lienevät täsmällisistä liikkeistään päätellen androideja, nostavat ruuat pöydälle. Tarjoilijat katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. En edes ehdi katsoa, mihin koneet karkasivat, sillä niin nopea niiden liukeneminen oli. Ruokailun lomassa herra Kurvice kertoo liiketoimistaan. Katseeni kiertelee samalla valtavan ruokasalin seinillä ja katolla. Kivi on näköjään mennyt hyvin kaupaksi, kun puitteet ovat näin massiiviset ja juhlalliset. Siirrymme pääruokaan, joka sekin vastaa lähes täydellistä juhla-ateriaa. Ainakin isäntämme pitää meitä näin ravitsemuksellisesti hyvää huolta, joskin vieraanvaraisuus aavistuksen verran vankilanomaisissa puitteissa arveluttaa.

Maukkaan ja täyttävän päivällisen jälkeen istahdamme vielä hetkeksi linnan kirjastoon keskustelemaan. Meillä ei ole paljoa kerrottavaa, koska jouduimme linnan vieraiksi vähän niin kuin pakolla. Herra Kurvice ottaakin tämän asiaksi.

- Ystävät, pyydän vielä kerran anteeksi, että jouduin pakottamaan teidät vieraikseni. Katsokaapas kun Fatima Peso on ystäväni ja hän pyysi minulta apua karistaakseen teidät kannoiltaan. Toivottavasti ymmärrätte tilanteen. Vartijakoneenikin olivat kovin hellävaraisia teitä kohtaan.

Mestari Bomfel äkkää yhtäkkiä.

- Ahaa, nyt ymmärrän, vartijakoneidenne olikin vain tarkoitus pakottaa meidät linnaanne. Nyt ymmärrän myös, miksi linnanmuuriin ilmestyi aukko aivan kuin meitä varten, eikä se ollutkaan vahinko. Ihmettelinkin hetken, miksi vartijakoneenne eivät osu meihin, sillä ymmärtääkseni olisimme olleet niille äärimmäisen helppo kohde.

Herra Kurvicen kasvoille leviää hymy, kun hän vastaa.

- Aivan, vartijakoneiden tehtävänä oli saattaa teidät vieraakseni vahingoittamatta teitä, sillä enhän minä mikään murhaaja ole.

Rex tiedustelee vierailumme kestoa.

- Herra Kurvice, miten pitkään aiotte pitää meitä… eh… vierainanne?

Isäntä kertoo jatkosuunnitelmistaan.

- Voitte jatkaa matkaanne heti aamulla. En halua pidätellä teitä täällä aiheettomasti.

Mestari ei ole kovin ilahtunut pakollisesta pysähdyksestämme.

- Fatima Peso on rikollinen. Miksi suojelette häntä?

Jäämme ikävä kyllä vaille vastausta, sillä isäntämme sanoo olevansa jo väsynyt ja haluavansa lepäämään.

Jadetanssi - osa 211

Viihtyisästi sisustettu huoneisto on täynnä kaikenlaisia mukavuuksia. Ikkunat antavat sisäpihalle ja ne on peitetty koristeellisin takorautaornamentein, jotka tosin muistuttavat koko lailla kaltereita. Meidänhän ei ole tarkoitus poistua täältä omin lupinemme, ja ovikin on tiukasti säpissä. Rentoilemme iltaan asti ja valmistaudumme jännittävään tapaamiseen illallispöydän ääressä. Ulkona on ollut pimeää jo jonkin aikaa. Lakeija tulee noutamaan meidät sovitusti hieman ennen kello kahdeksaa illalla. Laskeudumme portaikkoa pitkin suureen ruokasaliin, jonka ovensuussa valkoiseen kokopukuun sonnustautunut ja aivan ylivoimaisesti liikalihava mies ottaa meidät vastaan tuolilla istuen. Hän esittäytyy ja kertoo olevansa nyt sitten se tuntematon Send Kurvice. Isäntä pahoittelee, ettei voi sattuneesta syystä nousta tuoliltaan, sillä hänen jalkansa eivät kanna. Kun katson tuota valtavaa ihraläjää, voin hyvin kuvitella, etteivät sääriluut kestä moista painoa. Herra Kurvicella ei ole näkyvää kaulaa. Pyöreä, jalkapalloa muistuttava pää alkaa suoraan hartioista, sillä kaula on uppoutunut ympäröivän rasvakerrostuman sisään. Kättelemme isäntäämme vuoron perään. Lakeija ohjaa meidät istumaan pitkän pöydän päähän lähelle isäntäämme jättäen kuitenkin jonkinlaisen hajuraon eli etäisyyden. Mies rullaa edessämme tuolillaan pöydän päähän. Tulen viimeisenä ja minua hieman huvittaa, kun joukossamme on nyt kaksi vierivää olentoa, joilla eivät alaraajat joko toimi tai niitä ei ole ensinkään. Mestari Bomfel on luonnollisesti seurassamme, vaikka hän ei mitään pöydältä syökään. Send Kurvice asettuu itseoikeutetusti pöydän päähän ja esittelee kulmittain vierellä istuvan kaunottaren.

- Hyvät vieraani, saanko esitellä naisystävättäreni. Tässä on Anneli Tusema.

Häikäisevän kaunis nainen kääntää katseensa meihin ja keinauttaa vienosti päätään kuin tervehtiäkseen meitä. Annelin hiukset ovat vaaleat ja pitkät. Tuuhea pehko ulottuu vähintäänkin lapaluiden alapuolelle. Tulipunainen mekko laskeutuu sulavasti kapean vartalon myötäisesti, mutta en näe sitä kokonaisuudessaan, koska kaunotar istuu pöydän ääressä. Istumme hetken suuressa hiljaisuudessa, mutta sitten Rex avaa keskustelun.

- Herra Kurvice, teillä on täällä komea asumus.

Isäntä nostaa lyhyet kätensä ylös ja kehuu.

- Kiitoksia, ystäväni, kutsun tätä Lumilinnaksi, vaikkakaan rakennukset eivät ole tehty sen enempää lumesta kuin jäästäkään. Huomaan samalla tahdittomuuteni. Emmehän me ole vielä edes kunnolla esittäytyneet.

Jadetanssi - osa 210

En ole laskenut, miten monta kertaa olemme jo joutuneet tai päässeet näihin ihmeellisiin rakennuksiin, joita hallitsevat omalaatuiset individualistit. Taas olemme jonkun suuruudenhullun salaisessa tukikohdassa. Näitä narsisteja tuntuu riittävän vaikka muille jakaa. Kävellessämme tyhjää sisäpihaa kiertävää käytävää pitkin mestari esittää kysymyksen pikkumiehelle.

- Anteeksi, mutta mihin olette viemässä meitä?

Pieni mies jatkaa tepasteluaan lyhyillä askeleilla ja kääntää hieman päätään taakse puhuessaan meille.

- Pääsette isäntämme Send Kurvicen vieraiksi siksi aikaa kunnes hänen hyvä ystävänsä Fatima Peso on päässyt jatkamaan matkaansa.

Käytävää riittää, mutta käännymme nyt sisäpuutarhan toiselle laidalle. Myös Rex haastelee pikkumiestä.

- Pidättekö meitä vankeinanne?

Edellä kulkeva lakeija ei vaivaudu enää katsomaan meitä kohti vaan puhuu kuin itsekseen.

- Voi, emme suinkaan. Haluamme vain varmistaa, että ystävättäremme Fatima Peso voi jatkaa matkaansa huoletta. Tekin voitte jatkaa matkaanne heti, kun tilanne on rauhoittunut.

Nimettömäksi jäänyt mies pysähtyy kauniisti koristellun oven viereen ja avaa sen meille.

- Asettukaa taloksi. Tämä huoneisto on käytössänne vierailun ajan. Päivällinen on kello kahdeksan.

Astumme sisään hienosti kalustettuun huoneistoon. Ovi menee lukkoon ja jäämme koko konkkaronkka yksin. Kauko aloittaa keskustelun.

- Mitä tuumaatte? Taidamme taas olla lukkojen takana.

Rex naurahtaa ja jatkaa keskustelua.

- Aivan, nämä vierailut alkavat toistaa itseään. Kukakohan tämä salaperäinen Send Kurvice on?

Mestari rullaa sulavasti joukkoomme ja vastaa.

- Kollektiivimuistin mukaan hän on paikallinen kivikeisari.

Miina hämmästyy.

- Kivikeisari? Mikä se on?

Keskustelu jatkuu mestarin vastatessa.

- Kollektiivimuisti osaa kertoa, että Send Kurvice on teollisuuspohatta, jolla on kivilouhimo näillä main. Hänen liikeyrityksensä louhii kiveä teollisuuden tarpeisiin. Julkisuutta karttava Send Kurvice on siis rikastunut myymällä louhetta.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä