Jadetanssi - osa 13

Kuuntelen selostusta muutaman muun uteliaan vieraan kanssa. Tom nojautuu taaksepäin tuolissaan ja huokaa.

- Onneksi kukaan ei loukkaantunut!

Taustalla kuuluu kaikenlaista hälinää, mutta nojatuolin ympärillä on hiljaista. Sara katsoo voimattomana miestään, joka selvästi näyttää järkyttyneen illan tapahtumista.

- Pitäisikö meidän ilmoittaa poliisille?

Sara pohtii ääneen ja katsahtaa uupunutta miestään. Minä kuuntelen ikään kuin syrjäkorvalla, mutta äärimmäisen uteliaana kuin mikäkin juoruämmä. Tom säpsähtää suoraselkäiseen istuma-asentoon kuultuaan vaimonsa ehdotuksen. Samalla huolestuneen näköinen mies vilkuilee levottomasti ympärilleen ja nousee seisomaan ohjaten vaimonsa syrjemmälle. Pariskunta jää kuiskutellen keskustelemaan. Minun korviini ne sanat eivät enää kantaudu, ja ymmärrän vähin elein kääntyä muutaman askeleen taaksepäin. Sulaudun niiden muutamien vieraiden läheisyyteen, jotka vielä ovat jääneet viettämään äkisti keskeytynyttä iltaa. Eikä aikaakaan kun hermostunut isäntämme jo porhaltaa takaisin luoksemme ja alkaa yksitellen toivottaa vieraille hyvää illanjatkoa merkiksi siitä, että kekkerit ovat nyt päättyneet. Pitääpä myöntää, että melkoiset kalaasit isäntä oli järjestänyt. Näistä kekkereistä ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Pohdin edelleen, oliko tämä kaikki suurta jännitysnäytelmää vai totisinta totta. Minulle ainakin on käynyt selväksi, että kallisarvoinen jadeveistos on poissa. Onko se varastettu vai näyttävästi vain piilotettu vierailta? Tämä ilta on heittänyt ilmaan paljon avoimia kysymyksiä, joihin varmasti saadaan vastauksia ennemmin tai myöhemmin.

Alan kalppia eteisaulaa kohti. Saan palttooni vaatesäilytyksestä ja vedän sen niskaani. Ovella seisoo tyynenä hovimestarin näköinen ilmeetön mies, joka näyttää aivan siltä, kuin ei tietäisi illan tapahtumista mitään. Nestori kysyy minulta, tarvitsenko kenties kuljetuksen kotiin. Selitän tulleeni taksilla, joten sillä kaiketi suoriudun takaisinkin. Saan Kesäkadulta pirssin asuntooni. Kaartelemme mutkaista Kesäkatua alas kaupunkiin, jonka kadut ovat autioituneet. Siellä täällä pyyhältää kumijalka ja jokunen henkilöauto kukin päämääriinsä. Alan olla väsynyt ja silmäni haluaisivat sulkeutua. Luulen, että hetken jo poistuin tästä maailmasta, kun taksi pysähtyy. Ilta on ollut pitkä ja venähti pyytämättä pikkutunneille. Painun suoraa päätä pehkuihin kevyiden iltatoimien jälkeen. Kello raksuttaa jo puoli kahta keskiyöllä. Minun ei tarvitse kuin laskea pääni tyynylle ja nukahdan.

Julkaistu lauantaina 13.1. klo 14:20 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 12
Seuraava
Jadetanssi - osa 14
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä