Jadetanssi - osa 34

Ääni on kaikkea muuta kuin tieteiselokuvista tuttu lempeä ja kauniin tasainen rauhallinen naisääni. Ääni, jota voisi kuunnella kyllästymättä tuntikausia. Ei, sellaisesta ei ole kysymys.

- Jaahas pikkuiset! Valmistautukaapa pikku ilotulitukseen!

Äänihän kuulostaa suorastaan röyhkeältä, ja voin kuvitella sen kuuluvan isokokoiselle karpaasimimmille ja juuri sellaiselle, jollaiseksi Montezuma nuoruuden rakkautensa, ison Iidan kuvaili. Tunnen, miten turvakaaret painuvat hieman kireämmälle. Ajopelimme ajattelee itsekseen ja pysähtyy. Ulkoa kuuluu hassunkurinen pulpahdusta muistuttava äännähdys. Yritän kurotella ja katsoa tuulilasin läpi, mitä edessämme tapahtuu. Turvakaaret pitävät minut kuitenkin tiukasti istuimessani enkä pääse hievahtamaankaan. Syrjäsilmällä seuraan monitorini kuvaa, jossa pulssigeneraattori näyttää tyhjentyneen ja mittari on jälleen alkanut juosta kohti satasta. Teemme äkkikäännöksen risteävälle kadulle. Rex antaa tilannekatsauksen.

- Iso-Iita laukaisi jonkin jumittavan pulssin tuon edessä kulkeneen pienen henkilöauton ylle.

Ehdin sivuikkunasta nähdä vilaukselta, miten keltainen auto jää paikoilleen, kun jatkamme matkaa. Vauhtimme kasvaa porhaltaessamme kiireellä bulevardia pitkin ties minne. Iso-Iita jatkaa puhumista.

- No niin, ystävät, vaara on ohi tällä erää!

Voi kunpa se tekoäly ei olisi sanonut tuota. Molemmilta puolilta vaunuamme kuuluu nimittäin stereona ulvahdukset, kun kaksi nelipyörää ampaisee vierellemme ja jäävät ajamaan synkronissa vauhtiamme. Satuloissa istuu häijyn näköisiä karskeja kuljettajia mustiin nahka-asuihin pukeutuneina.

- Kuka meitä oikein jahtaa?

Kauko huudahtaa. Samaa mietin minä. Punavalaistus on yhä päällä, sillä Iso-Iita on havainnut uuden uhan.

- Jep, jep, eipä hätää, nämä on parasta karistaa kannoiltamme. Varautukaa! Teemme kohta äkkijarrutuksen!

Yllemme ilmestyy vihertävä ionikupu, joka toimii normaalisti törmäyssuojana vähän samaan tapaan kuin ennen vanhaan turvatyynyt autoissa. Ajokki pysähtyy kuin seinään. En tunne äkkipysähdyksen synnyttämää iskua, sillä ionikupu pitää minut pehmeästi paikoillaan ja uhmaa fysiikan lakeja liikkeen jatkumosta. Jälleen kuuluu pulpahdus, kun pulssigeneraattori laukaisee jähmettävän latauksen tarkasti nelipyörien kimppuun.

Julkaistu lauantaina 3.2. klo 15:29 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 33
Seuraava
Madama Butterfly
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä