Jadetanssi - osa 55

Koukkuselkäkö suortuu?

Miina selittää, että yllämme kiertelevän jääkylmän polaaripyörteen vuoksi avannon vesi jäätyy melkein välittömästi. Näen, miten hileiden välistä sinkoilee kipinöitä, siis kipinöitä, mutta miksi? Rex sulattaa jäätä jetin ympäriltä ja nostaa Kaukon kanssa otuksen jään päälle. He puuhaavat ruhon ympärillä, kunnes kaiuttimista kuuluu Rexin ääni.

- Tämä kapistus on robotti!

Miina ja minä katsomme hämmästyneinä toisiamme ja kysymme toisiltamme yhteen ääneen: "Robotti?" Mitä ihmettä robotti tekee keskellä autiota jäätikköä? Miehet pyytävät meitä pukeutumaan arktisiin suoja-asuihin ja poistumaan autosta siksi aikaa, kun se kiepautetaan takaisin renkailleen.

- Toivottavasti Iso-Iita on hereillä, jotta saamme menopelin pyöräytettyä ylösalaisin.

Iso rouvamme katkaisee Rexin, ja kuulen kypäräni kuulokkeista taas tutun poskisolistin joviaalin äänen.

- Iltaa nuorukaiset! Menetinkö jotain nokkaunieni aikana?

Iso-Iita näyttäisi olevan jälleen elementissään ja puhe luistaa entiseen tapaan. Rex näpelöi kauko-ohjaintaan ja nostaa auton ilmaan kellumaan. Näppärästi hän käsiään kiepauttamalla kääntää auton takaisin luonnolliseen asentoonsa ja laskee sen hitaasti jään pinnalle. Painumme viipymättä takaisin lämpimiin sisätiloihin. Rex on tuonut mukanaan tutun näköisen keskusyksikön. Tuollaisia universaaleja pikkulaatikoita olen nähnyt ennenkin. Rasia kiinnitetään kannettavaan analyysilaitteeseen. Emme voi kytkeä sitä ajoneuvomme keskusyksikköön turvallisuussyistä. Rex valaisee meille puuhiaan ja kertoo havaintonsa.

- Hmm… Tämä tosiaan on jetiksi naamioitu androidi. Siinä näyttäisi olevan vahva signaalinestolähetin. Se selittäisi Iso-Iitan lamaantumisen.

Rex pyytää tietokonettamme tutkimaan jetin keskusyksikön. Saamme konemaisen täsmällisen raportin muutaman minuutin kuluttua. Ensinnäkin korston sisuksissa oli kuin olikin jonkinlainen häirintälaite. Toiseksi robotti näyttäisi olevan eräänlainen pelotin. En tosin ymmärrä puoliakaan Iso-Iitan diplomi-insinöörimäisestä selosteesta. Pohdimme pitkään jetin kohtaamista, mutta päätämme vienosta pelokkuudestamme huolimatta jatkaa matkaa. Ajokkimme käynnistyy ja alkaa taittaa taivalta kohti määränpäätämme läntistä rannikkoa. Painumme maata ja annamme automaattiohjauksen navigoida suorinta tietä. Hiljaa hyrräävä vetymoottori ja tasainen käynti tuudittavat minut unten maille.

Julkaistu maanantaina 26.2. klo 17:03 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 54
Seuraava
Jadetanssi - osa 56
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä