Jadetanssi - osa 64

Mietin pitkään Jeskan motiivia opastaa meitä metallikaupungissa, mutta sekin salaisuus koki päivänvalon lopulta. Osoittautui nimittäin niin, että Jeskalla on vain satunnaisia töitä, joista hän saa krediittejä elämiseen, joka sekin maksaa Mustassa Maassa. Lupauduimme korvaamaan Jeskan avuliaisuuden tarjoamalla hänelle ilmaisia lounaita ja tietysti vähän valuuttaa kukkaron pohjalle, joka taisi hänellä paistaa ammottavaa tyhjyyttä useamminkin. Alun epäröinnin ja ujouden jälkeen aloimme vähitellen molemmin puolin luottaa toisiimme.

Päivä on kääntynyt jo iltapäivän puolelle, emmekä ole vielä käyneet otteluareenalla, sillä Jeskalla tuntuu olevan paljon esiteltävää itse lautassa. Alus on jokseenkin pitkulainen, mutta sanoisin sen muistuttavan rombia. Juuri nyt olemme painuneet kannen alle tukialuksen sisuksiin kuolettavan pitkiä portaita laskeutuen. Merenpinnan alla on kuusi vedenalaista kantta. Peräosassa on kolmen kannen korkuinen konesali, jossa on aikoinaan hyrrännyt kolme järjettömän suurta gondoleerikonetta. Ne ovat ahtaneet voimaa suuttimistaan ja kuljettaneet tätä rakennettua keinosaarta meritse eri puolille tunnettua maailmaa. Gondoleerikoneet ovat nyt poissa ja niiden aukot takaseinässä on peitetty valtavilla teräslevyillä. Jeska tiesi kertoa, että hallitus on kuljettanut voimanlähteet pois ennen kuin alus luovutettiin kriminaaleille. Saari on koko lailla pysyvästi ankkuroitu merenpohjaan eikä sitä enää liikutella, joskin mikään ei estäisi matkantekoa tällä merten hirmulla. Musta Maakaan ei toimi ilman nykyajan kondenssitietokoneita, jollaisia näemme pitkät rivit konesalissa vanhojen moottorien tilalla. Rex on aina kiinnostunut koneista ja laitteista eikä malta nytkään olla kysymättä, mistä laitos saa kaiken energiansa. Jeska ei ole tekniikan tuntija, mutta arvelee, että oksidista erotetaan vetyä ja happea, jota sitten käytetään alimman kannen terakoneissa. Minäkin tässä selitän näitä insinöörijuttuja, vaikka en ymmärrä hölkäsen pöläystä, mistä miehet puhuvat. Miina katsoo minua osaaottavasti ja pyörittelee silmiään. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, etteivät nämä asiat kiinnosta meitä. Jatkammekin onneksi pian kellarikierroksen jälkeen takaisin kannelle. Vanhojen valkyyritykkien paikat näkyvät vielä ulkolaidoilla, mutta niiden tilalle on jälkeenpäin rakennettu kaksi- ja kolmikerroksisia hyttitaloja. Merialuksesta on riisuttu kaikenlainen militäärinen aines ja siitä on tullut kaupunkimainen ulkolähiötä muistuttava asuntolaiva. Kannen toisella laidalla on korkea tornimainen rakennelma ikkunoineen ja antenneineen. Olen nähnyt vanhoissa valokuvissa 1900-luvun lentotukialuksia, joita tämäkin aallotar hieman muistuttaa.

Julkaistu torstaina 8.3. klo 17:28 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 63
Seuraava
Jadetanssi - osa 65
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä