Hauppauge WinTV soloHD

Tietokone on nykyään todellinen monitoimilaite. Oheislaitteiden kirjo on lähes loputon, ja tietokoneeseen voi kytkeä jos jonkinlaisia lisälaitteita. Television katselu on onnistunut jo pitkään erityisesti tarkoitukseen sopivilla virittimillä. Lisäksi televisio-ohjelmia voi katsella netistä selaimella, jolloin erillisiä vempaimia ei tarvita. Kaikkia Suomessa näkyviä ilmaisia kanavia ei kuitenkaan pysty seuraamaan kätevästi netistä ja toisaalta aina ei ole nettiyhteyttäkään tarjolla. Hauppauge on yksi mikrotietokoneeseen liitettäväien televisiolaitteiden pioneereista, joka on valmistanut jo vuosikymmenien ajan oheislaitteita telkkariohjelmien katseluun. Ensimmäiset virittimet olivat koneen sisälle asennettavia laajennuskortteja. Tämän päivän laitteet ovat kutistuneet tulitikkuaskin kokoisiksi ja ne liitetään helposti USB-liitäntään ilman, että koneen sisuksiin tarvitsee asentaa mitään.

Hauppauge WinTV soloHD

Selaimessani on pyörinyt Ylen Areena jo vuosia. Vaikka en juurikaan seuraa televisio-ohjelmia, antaa taustalla näkyvä ohjelmatarjonta silloin tällöin mukavaa ajanvietettä. Kiinnostuin kuitenkin laajentamaan kanavatarjontaa ja siksi aloin etsiä sopivaa televisiolaitetta tietokoneeseeni. Halusin mahdollisimman helpon laitteen, jonka voin vain kytkeä USB-liitäntään. Tällainen pieni digiviritin löytyikin, kun törmäsin Hauppaugen WinTV soloHD -oheislaitteeseen. Verkkokauppa.comissa laitteen hinta on noin 80 euroa, mutta Saksan Amazonista sain sen alle puoleen hintaan eli noin 38 eurolla. Lisäksi Amazon toimitti lähetyksen ilmaiseksi eli samaan hintaan kotiin asti. Toki toimitukseen meni aikaa viikko, mutta jos sillä säästin tuntuvasti rahaa, niin olin kyllä valmis odottamaan.

Hauppauge WinTV soloHD

WinTV liitetään siis suoraan vapaaseen USB-liitäntään. Laite on todella pieni. Valehtelematta kokoa on pienen tikkuaskin verran. Silti härvelissä on kaikki paremmankin digiboksin ominaisuudet, kuten tallennus tietokoneen kiintolevylle, HD-tarkkuus, automaattinen kanavahaku, ruutukaappaus, ajastus ja paljon muuta. Tikun toiseen päähän liitetään tavallinen televisioantennikaapeli, jonka toinen pää työnnetään kodin TV-liitäntään. Englanninkieliset asennusohjeet ovat suhteellisen kattavat, joskin epäselväksi jää, miten asennus pitää aloittaa. Erehdyksen ja kokeilun kautta sain selville, että laite pitää liittää tietokoneeseen kaapeleineen ensimmäiseksi. Tämän jälkeen asennetaan ohjelmisto, joka etsii virittimen ja alkaa hakea kanavia. Kanavahakuun kannattaa varata reilusti aikaa, sillä 354 mahdollisen kanavan seulomiseen menee tovi jos toinenkin. Sama koskee ohjelmaopasta, joka lataa ohjelmatietoja tuskastuttavan pitkään.

Hauppauge WinTV soloHD

Hauppauge on aina panostanut laatuun. Tämänkin tuotteen mukana tulee luottokortin kokoinen kauko-ohjain nappiparistoineen. Viritin tuntuu reagoivan kovin hitaasti ohjaimen painalluksiin, mikä voi johtua siitä, että yhteys on toteutettu infrapunalla ja suuntaukseni ei aina osu kohdalleen. Viritin on heti käyttövalmis antennikaapelia lukuun ottamatta. Pakkauksessa on tosin antenni, joten ohjelmia pääsee katselemaan ilman kaapelikanaviakin. Televisiokuva on erittäin hyvä ja terävä. Kuvan laatu toisaalta riippuu lähetyksestä ja sen laadusta. Kanavat voi järjestää haluamaansa järjestykseen, ja jokaiselle katselijalle voi laatia henkilökohtaisen suosikkilistan kanaville. WinTV soloHD tukee sekä kaapelilähetyksiä että maanpäällisiä vapaita eli maksuttomia lähetyksiä. Maksullisia kanavia värkillä ei pysty katselemaan. Hauppauge WinTV soloHD on osoittautunut hyväksi ostokseksi, jos vain haluaa katsella televisiota tietokoneella samalla kun puuhastelee koneella jotain muuta. Kokoonpanooni kuuluu kaksi näyttöä, josta toinen saa toimittaa telkun virkaa. Telkkariohjelmat pyörivät taustalla, ja jos kanavalla ilmaantuu jotain mielenkiintoista, voin heti siirtyä seuraamaan lähetystä. Näppärä WinTV on oiva lisä kodin viihdekeskukseen.

Skrolli 2/2019

Juhannukseen on enää viikko aikaa. Kesäpäivänseisaus tietää samalla suomalaisen lomakauden alkamista tai ainakin kesälomat lähestyvät juhannuksen jälkeen kovaa vauhtia. Nörtti tuskin ehtii lomailla, ja vaikka kesälomaa olisi siunaantunutkin, tulee se käytettyä hyödyllisesti joko nenä kiinni kuvaruudussa tai vielä parempaa: nenä kiinni tulikuumassa tietokonekulttuurin erikoislehdessä Skrollissa. Postinkantaja toi eilen postiluukun kautta oikein mukavaa postia, kun kynnykselle oli kolahtanut Skrollin uusin numero 2/2019. Kesälehdessä on jälleen hermostuttavan paljon luettavaa niin, etteivät sukat meinaa pysyä jaloissa. Paksussa aviisissa on taas hämmästyttävät 92 sivua tuhtia asiaa.

Skrolli 2/2019

Helteistä kesää kelpaa viettää hyvän lehden seurassa. Tämänkertaisessa numerossa pohditaan uutta ratkaisua rekursioon kompleksi-integraalilla. Suomen kielen sanavektorit ovat luonnollisen kielen käsittelyn salainen ase. Koodaajien kestopuheenaihe lienee koodin sisennys ja etenkin sen suuruus. Skrolli lupaa keskustelulle nyt pisteen. Sivuilta löytyy juttua myös tietokonemusiikin tekoon eli aihepiirit ovat hyvin kattavia. Musiikkikulttuurista on lyhyt hyppäys pelien maailmaan. Mielenkiintoisessa artikkelissa puuhataan peliautomaattien inspiroima viihdekeskus kahvihuoneeseen. Niinpä niin, aiheita riittäisi pitkän luettelon verran, joten parasta on hankkia tai tilata lehti omiin käsiin ja todeta itse, miten mainio lehti Skrolli todella on.

Sarjakuvalahjoitus

Lahjoitin tänään yhdessä ylläpitämäni Yoko Tsuno -sivuston kanssa pinon ranskankielisiä Yoko Tsuno sarjakuva-albumeita Suomessa toimivalle Ranskan instituutin kirjastolle. Olin aikoinaan saanut lahjaksi nämä ranskankieliset albumit Yoko Tsunon belgialaiselta Dupuis-kustantamolta kiitokseksi suomenkielisen sivuston ylläpidosta. Koska minulla oli näistä sarjakuvista kaksoiskappaleet, päätin lahjoittaa ylimääräiset albumit hyvään tarkoitukseen. Kohteeksi valikoitui luonnollisesti Ranskan instituutin kirjasto monestakin syystä. Ensinnäkin olen suuri Ranskan ystävä ja toisekseen instituutin kirjasto tuntui juuri sopivalta kohteelta näille ranskankielisille kirjoille, ja olenhan jo vuosia aina silloin tällöin osallistunut instituutin korkeatasoisiin tapahtumiin.

Jaana Koivisto Ranskan instituutin kirjastosta ottaa vastaan Matti Mattilan lahjoittamat Yoko Tsuno -sarjakuva-albumit

Sovin lahjoituksesta kirjaston kanssa ja kävin tänään juhlallisesti luovuttamassa sarjikset. Kirjastossa albumit otti vastaan kirjastovastaava Jaana Koivisto, joka myös esitteli kirjaston nykyistä sarjakuvatarjontaa. Uudet albumit ovat ensimmäiset Yoko Tsuno -sarjakuvat kirjastossa, joten lukijat pääsevät varmasti uusien jännittävien seikkailujen pariin. Toivottelenkin yhdessä Yoko Tsuno -sivuston kanssa miellyttäviä lukuhetkiä laadukkaiden sarjakuvaseikkailujen parissa.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä