Pelikorttien designin historia

Inspiraatiota designiin löytyy kaikkialta ympäriltämme. Joskus parhaat lähteet ovat niin jokapäiväisiä, ettemme edes vilkaise niihin toiseen kertaan. Ajatellaanpa esimerkiksi autoja, postilaatikkoon tippuvia mainoksia tai uuden kirjan kansikuvitusta. Jokaisen designista voi oppia jotain. Lähes jokaisesta kodista löytyy korttipakka. Se on erinomainen esimerkki ympäröivästä designista, jonka hienoudet jäävät usein huomaamatta.

tarot-kortit
Kuva
Jacqueline Macou

Pelikortit ovat olleet olemassa 800-luvulta lähtien ja ne ovat jälleen yksi Kiinan korkeakulttuurin perinnöistä maailmalle. Pelikortit niittivät 1300-luvulla mainetta jo kaikkialla Euroopassa. Pakassa käytetyistä malleista oli kaksi erityisen suosittua, nimittäin pariisilainen ja rouenilainen. Pariisilainen pakka oli tietysti ranskalaisten mieleen, kun taas rouenilainen oli englantilaisten suosikki. Rouenilainen pakka on jättänyt jälkensä nykyisin tuntemaamme korttipakkaan ja sen designiin. Tuntemamme neljä maata, hertta, ruutu, risti ja pata ovat ranskalaisten keksintö. Neljän maan idea otettiin italialais-espanjalaisesta pakasta, jossa neljänä maana toimivat pokaalit, kolikot, nuijat ja miekat. Kuten arvata saattaa edellä mainittujen kuvioiden piirtäminen ja painaminen oli monimutkaista, joten ranskalaisten huomattavasti yksinkertaisemmat kuviot valloittivat nopeasti niiden paikan. Niistä pystyttiin luomaan leimasimet, joilla kortit oli helppo ja nopea tehdä. Ranskalaisessa pakassa vain kuvakortit vaativat tarkempaa työtä. Hyvän designin yksi tunnusmerkeistä on edullinen toistettavuus, jota tämä 1300-luvun pakka jo ilmensi.

Korttien suunnittelun erikoispiirteet

Monella meistä on muistoja kesämökiltä, jossa kortteja lätkittiin koko perheen kesken. Samaa pakkaa käytettiin vuodesta toiseen, kunnes se lopulta oli niin kulunut, että jokainen pelaaja tunnisti jokaisen kortin. Uuden pakan ostaminen oli aina vaikea prosessi, kun kortin käsituntuman, designin ja värimaailman piti miellyttää jokaista. Design muodostui usein kynnyskysymykseksi. Tarjolla on lukemattomia erilaisia korttidesigneja tänäkin päivänä. Kortit ovat täydellinen esimerkki estetiikan ja käytettävyyden täydellisestä liitosta. Korttien täytyy kuitenkin noudattaa tiettyjä sääntöjä huolimatta siitä, ovatko ne nettikasinon kortteja tai yrityksen ilmaisia promopakkoja. Promopakoista kuuluisin on varmaan Hermés’n tyylittely. Ensinnäkin niiden symmetria on erikoinen. Maailmasta ei luultavasti löydy parempaa symmetrian esimerkkiä. Tällä designin peruspilarilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin symmetria tekee korteista houkuttelevia ja viehättäviä. Ihmisen aivot rakastavat symmetriaa, ja se viehättää meitä niin luonnossa kuin taiteessakin. Hertta-symbolin sydämen matemaattinen kaavakin on täyttä symmetriaa. Ehkä tärkeämpi tehtävä kuitenkin on funktionaalinen. Korttia ei vain voi pitää väärinpäin kädessä. Tämä saattaa tuntua vähäpätöiseltä seikalta, mutta peli kulkee ehdottomasti kitkattomammin, jos kortit ovat noston jälkeen heti "oikein päin" kädessäsi huolimatta siitä, miten pelaaja on asettunut pakan suhteen. Tämä periaate on tietysti todella helppo toteuttaa pienissä korteissa, mutta se on haluttu ottaa käyttöön myös kuvakorteissa. Nekin ovat symmetrisiä, vaikkakin käänteisesti. Alunperinhän ne olivat ihmisen kokonaisuudessaan kuvaavia, mutta niistä haluttiin tehdä symmetrisiä numerokorttien tavoin, ja tämä käänteinen symmetria lisättiin designiin 1800-luvun puolivälissä.

Kuva
Henryk Niestrój

Pelikorttien suunnittelijat halusivat ehdottomasti maksimoida niiden käytettävyyden ja käyttivät sen pähkäilemiseen paljon aivokapasiteettia. Äärimmäisen simppeli niksi, jota moni meistä ei enää edes huomaa pelikorteissa, on esittää numerokortin arvo toistamalla maan symboliarvoa vastaava määrä. Tämä kikka toimii erinomaisena visuaalisena indikaattorina. Ensimmäisissä korttipakoissa ei niiden kulmissa ollut numeroita tai kirjaimia, vaan kortin arvo esitettiin vain maan symbolin toistoilla. Numerot ja kirjaimet lisättiin lopulta kulmiin, ja amerikkalaiset ottivat tyylin omakseen. Tämä lisäys tietysti mahdollisti sen, että pelaaja voi pitää kortteja hyvinkin lähellä toisiaan kädessään. Tapa, jonka jokainen meistä tuntee, mutta on pelikorttien historiassa melko uusi. Ennen kulmiin merkittyjä numeroita ja kirjaimia kortteja pidettiin kahdessa kädessä, kun nykyisin niiden piteleminen onnistuu yhdellä kädellä. Käytettävyys tuplaantui kertaheitolla. Jätkää kutsuttiin ennen tätä ritariksi tai soltuksi (englanniksi knight ja knave). Tästä muodostui tietysti ongelma kuninkaan suhteen, sillä englanninkielisissä sanoissa kaikki edellä mainitut alkavat k-kirjaimella. Kortin nimeksi oli tässä vaiheessa pakko vaihtaa "jätkä" käytännön syistä. Huono suunnittelija olisi unohtanut käyttäjäkokemuksen ja antanut mennä k-kirjaimella. Tai varmasti alussa oli pakkoja, joissa molempien kulmassa seisoi komea K.

Kuvakortit kuvastivat alun perin kovin yleisiä kuninkaallisia hahmoja, mutta ajan myötä niistä tuli aivan omia persooniaan. Kuviin valittiin tietoisesti suosittuja historiallisia kuninkaallisia. Kuninkaiksi valikoituivat Daavid, Kaarle Suuri, Julius Caesar ja Aleksanteri Suuri. Kuningattaria puolestaan ovat Pallas, Judith, Rachel ja Argine. Judith ja Rachel ovat keskiaikaisia Englannin kuningattaria, mutta Arginen alkuperä on hämärän peitossa. Jätkiä sitten taas olivat Holger Danske, La Hire, Hektor ja Lancelot, keskiaikaisia sotasankareita ja hallitsijoita hekin. Joissakin vanhoissa, siis todella vanhoissa, pakoissa näkyvät sankarien nimetkin painettuna. Nämä kuninkaalliset kasvot ovat saaneet hiukan erilaista näkyvyyttä historian saatossa kuin nykyiset some-kuninkaalliset.

Hauskoja faktoja pelikorteista

Kuninkaiden designissa on muutamia salaisuuksia. Hertta-kuningas on ainut, jolla ei ole viiksiä ja kaveri näyttää puukottavan itseään takaraivoon. Tämän on spekuloitu kuvastavan Kaarle Suuren kuolemaan liittyviä hämäryyksiä. Samoin ruutu-kuningas on ainut, joka pitelee käsissään kirvestä, eikä miekkaa, kuten muut. Puuttuvien viiksien ja kirveen on ajateltu liittyvän alkuperäisen designin laadun heikkenemiseen sitä kopioitaessa.

Kuvakorteissa piilee lisää salaisuuksia. Hertta-jätkä, pata-jätkä ja ruutu-kuningas ovat yksisilmäisiä tai hahmot esitetään niissä profiilikuvina. Muut katsovat oikealle tai vasemmalle, mutta niiden molemmat silmät ovat näkyvissä. Joissakin peleissä näillä yksisilmäisillä on erityiset arvot. Syytä tämän designin takana ei tunneta.

pataässä
Kuva
Cukierek

Pataässällä on nykykulttuurissa erityinen merkitys. Sille on sävelletty lauluja ja se on pakan korkea-arvoisin kortti. Ässät olivat 1400-luvulle saakka pakan pohjalla eli ne olivat ykkösiä. Tuolloin ässien arvostus kuitenkin nousi ja niistä tuli pakan tärkeimpiä kortteja. Kuningas Jaakko sääti lain, jonka mukaan pataässästä tuli tunnusmerkki maksetuille veroille. Tuon jälkeen yritykset ovat tykänneet tunkea pataässän logoihinsa ja tekevät niin edelleen. Jopa Nintendo on käyttänyt 50-luvulla pataässää logona. Logo-designin maailma on täynnä vastaavia historiallisia merkityksiä. Vasta jokerin tuominen korttipakkaan 1860-luvulla söi hiukan pataässän erikoisasemaa.

Lopuksi

Jokapäiväisten asioiden designin ihmetteleminen antaa monesti aivan uusia perspektiivejä maailmaan. Harva varmaan arvaa, että korttipakan historia on näinkin vivahteikas ja monivaiheinen. Ja edellä kerrottu on vain lyhyt katsaus niiden maailmaan. Designiin syntyy aivan uudenlainen näkemys, kun tutkailee arkipäiväisiä asioita niiden designin osalta. Ja uuteen designiin haluaa panostaa aivan eri tavoin.

Julkaistu torstaina 9.5. klo 19:04 avainsanalla historia.

Edellinen
Nettikasinot ja kasinopelaaminen Suomessa
Seuraava
Kesä 2019 liedellä
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä